Tuotantoeläinten rekisteröinti ja merkintä tuli Suomessa pakolliseksi Euroopan Unioniin liittymisen myötä. Nautaeläinten rekisteri perustettiin 1995 ja paria vuotta myöhemmin alkoivat korvamerkit keikkua nautojen korvissa. Rekisteriä tai korvamerkkejä ei suinkaan käytetä huvin vuoksi, vaan niillä on suuri merkitys eläintautien leviämisen, eläinten hyvinvoinnin ja lihan alkuperän jäljittämisen kannalta. Ne ovat siis sekä tuottajan, kuluttajan että eläimen etu.
Avainasemassa jäljitettävyys
Tärkein asia eläinten rekisteröinnissä ja korvamerkkien käytössä on niiden kautta toteutuva jäljitettävyys. Korvamerkistä löytyy jokaisen eläimen oma rekisteritunnus, jonka avulla eläin voidaan tunnistaa ja sen historia sukutaulusta syntymään ja siitä ruokapöytään voidaan jäljittää.
- Rekisteritunnus on tavallaan eläimen henkilöllisyystunnus, joka kulkee mukana koko sen elinkaaren ajan. Alun perin eläinten rekisteröintiin lähdettiin ennen kaikkea eläintautien jäljittämisen ja ehkäisemisen näkökulmasta. Nykyisin myös lihan alkuperän määrittäminen on noussut tärkeäksi, kertoo tarkastaja Mika Lehikoinen Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta.
Korvamerkkien käyttö on nautaeläinten lisäksi pakollista myös sioilla, lampailla ja vuohilla. Myös poroilla on omat perinteiset korvamerkkinsä, jotka ovat olleet käytössä jo vuosisatoja. Eläinten rekisteröintivelvollisuus perustuu EU-säädöksiin ja eläintautilakiin. Rekisteritietojen käyttöä ja luovutusta säätelee laki maaseutuelinkeinorekistereistä. ELY-keskuksen tarkastajat käyvät vuosittain läpi noin 5 prosenttia maakunnan tuotantoeläintiloista ja valvovat korvamerkkien käyttöä.
- Pääosa tiloista pitää korvamerkinnät hyvin ajan tasalla ja huolehtii tarvittaessa niiden uusimisesta. Vaikka merkit joskus irtoavat ja niiden uusimisessa ja kiinnittämisessä on vaivansa, on niiden kautta saatava hyöty kuitenkin haittoja huomattavasti suurempi. Koska korvamerkeillä on yhteys myös tilojen eläintukien hakemiseen ja maksuun, säästyy monelta harmilta, kun pitää merkit ajan tasalla, Lehikoinen kiteyttää.
Hoituu rutiinilla
Tohmajärven Onkamossa emolehmätilaa pyörittävällä Mari Puustisella korvamerkkien käyttö on hallussa. Tilalla käydään aina laidunkauden alussa ja lopussa korvamerkit läpi ja hoidetaan uusimiset tarpeen mukaan. Merkit on helppo tarkistaa ja uusia myös eläinten tiineys- ja kuntotarkastusten yhteydessä.
- Eläintenpitäjänä olen aina vastuussa karjan hyvinvoinnista ja korvamerkeistä on tässä iso hyöty. Niiden avulla pysyy hyvin kärryillä eri eläinten taustoista ja vaikkapa siitä, mitä lääkitystä eläin on joskus mahdollisesti saanut. Se helpottaa hoitamista ja mahdollistaa yksilöllisen hoidon. Sukutaulun kautta löytyy tieto eläinten esi-isistä ja sen myötä korvamerkeistä on suuri hyöty myös jalostuksessa, Mari Puustinen toteaa.
Eläintuotanto on nykyisin hyvin kansainvälistä toimintaa. Eläinten rehua ja eläimiä tulee ulkomailta ja toisaalta lihaa ja muita eläintuotteita myydään maasta toiseen. Suomi ei ole mikään lintukoto eläintautien riskien osalta ja siksi korvamerkkien merkitys korostuu entisestään. Eläinten hyvä hoito ja antibioottien vähäinen käyttö ovat todellisia kilpailuetuja suomalaiselle laihan- ja maidontuotannolle. Rekisteröintipakko ja korvamerkit tuovat eläintuotantoon positiivista painetta ja läpinäkyvyyttä, joka kannustaa tiloja hyvään eläimenpitoon. Hyvinvoiva eläin tuottaa parhaiten, niin lihan kuin maidonkin osalta.
- Toki irronneiden korvamerkkien uusiminen voi etenkin isojen sonnien osalta olla todella vaikeaa ja jopa vaarallista. Ja kun monilla tiloilla eletään nyt taloudellisesti vaikeita aikoja ja oma jaksaminen on koetuksella, ei korvamerkeistä huolehtiminen ehkä aina ole päällimmäisenä mielessä. Tässä olisikin alan yrityksille todellinen tuotekehityksen paikka. Tarvitaan paremmin kestäviä korvamerkkejä ja avuksi voisi entistä paremmin ottaa myös uutta tekniikka. Meidän tilalla käytetään jo elektronisia merkkejä, mutta tulevaisuudessa merkintä voisi hoitua vaikka mikrosirulla, Puustinen maalailee.