Nuorten metsien harventaminen on haastava laji, koska kustannukset ovat yleensä suuret ja tuottavuus alhainen. Alhainen tuottavuus johtuu pienen rungon koon lisäksi myös alhaisesta hehtaarikohtaisesta kertymästä. Usein nuorissa leimikoissa on hakkuuta haittaava tiheä alikasvos, jonka ennakkoraivaus tuottaa lisäkustannuksen. Hakkuusta saatavat tulot hädin tuskin kattavat kulut, joten ensiharvennukseen ryhtyminen ei houkuttele kaikkia metsänomistajia. Tästä syystä metsäteollisuuden käyttöön tulee huomattavasti vähemmän kuitupuuta kuin nuorten metsien metsänhoidollinen tarve edellyttäisi. Ensiharvennuksen lykkääminen tai pahimmillaan tekemättä jättäminen kuitenkin heikentää puuston laatua ja lisää tuhoriskiä jatkossa, joten uusille ja edullisemmille menetelmille olisi tarvetta.
Uusi menetelmä
Luonnonvarakeskus Luke, Suomen Metsäkeskus ja UPM Metsä ovat kohta jo parin vuoden ajan testanneet ja kehittäneet käytäväharvennukseksi kutsuttua nuorten metsien harvennusmenetelmää Suomen Metsäsäätiön ja EU:n maaseuturahaston tuella.
- Olen itse tutustunut käytäväharvennukseen jo muutamia vuosia sitten Ruotsissa, mutta jostain syystä systemaattista kehittämistyötä menetelmän eteen ei ole Suomessa aiemmin juuri tehty. Nuorissa metsissä on Suomessa noin miljoonan hehtaarin hakkuurästit, joten uusille menetelmille todella olisi tarvetta, kertoo tutkija Yrjö Nuutinen Luonnonvarakeskuksesta.
Hankkeessa toteutetaan käytäväharvennuksella käsiteltyjä testimetsiköitä kolmessa eri kohteessa Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Vertailun vuoksi jokaisessa kohteessa on vierekkäin perinteisellä valikoivalla harvennusmenetelmällä toteutettu alue ja käytäväharvennuksen kohteena ollut alue. Kaikki testimetsiköt palvelevat jatkossa myös pidempikestoisen seurantatutkimuksen tarpeita. Suonenjoen ja Konneveden mäntyvaltaiset testimetsiköt sijatsevat UPM:n mailla. Kontiolahden Paiholan testikoivikon omistaa Master Yhtiöt Oy.
Mitä käytäväharvennus sitten käytännössä tarkoittaa ja miten se eroaa perinteisestä nuorten metsien harvennuksesta?
- Yleensä nuoret metsät harvennetaan siten, että poistetaan ensisijaisesti pienimpiä, huonolaatuisempia ja mahdollisesti jollakin tapaa vioittuneita puita. Ennen hakkuuta tarvittaessa raivataan miestyönä metsän pohja hakkuukonetta haittaavasta alikasvoksesta. Näin menetellen hakkuun osuus on nuoren metsän korjuun kustannuksista yli puolet. Käytäväharvennuksessa taas pohjaa ei välttämättä tarvitse raivata ollenkaan tai sen voi tehdä harvennuksen jälkeen. Testihakkuissa puut poistettiin ajouralta käsin 6 – 7 metrin välein vain noin kaksi metriä leveiltä käytäviltä, jotka ulottuivat ajouralta toiselle. Käytävien väliset alueet jätetiin kokonaan tai osittain käsittelemättä, selvittää Nuutinen.
Käytäväharvennus helpottaa hakkuukoneen työtä, koska kaikki puomin suunnassa olevat puut ovat kaadetavia eikä jäljelle jääviä puita tarvitse väistellä sivuttaisilla liikkeillä. Menetelmä kuulostaa erikoiselta ja hakkuutyön jälki mietityttää, mutta koealalla tarkasteltuna eroa perinteiseen on jopa vaikea havaita. Joensuun kupeessa Paiholassa on yksi hankkeen metsiköistä, jossa työn jälkeen voi käydä tutustumassa omin silmin. Nuutisen mukaan on pyritty kehittämään kuljettajaystävällinen työmenetelmä suomalaiseen hakkuuympäristöön. Siinä ei ole kyse kaavamaisesta käytävien hakkuusta vaan hakkuukoneen kuljettajalta vaaditaan hyvää ammattitaitoa valita käytävien paikat kasvatettavan puuston mukaan ja poistaa myös niiden välistä tarvittaessa puita.
Lupaavia tuloksia
Oleellinen osa menetelmän kehittämistä on sen vaikutusten arvioiminen. Hankkeessa Metsäkeskus tarkastaa käytäväharvennuksen korjuujäljen laatua eli sitä, täyttääkö jälki metsälain vaatimukset ja metsänhoitosuositusten laatukriteerit. Hankkeen tarkasteluissa verrataan käytäväharvennuksen ja perinteisen valikoivan harvennuksen jälkeä toisiinsa kaikissa testimetsiköissä. Tarkasteltavia asioita ovat muun muassa metsään jäävän puuston rakenne, kasvu ja tukkipuukertymä sekä puustolle ja maastolle aiheutuvat vauriot.
- Koeolosuhteissa tuloksia verrataan tilanteessa, jossa on sama kuljettaja ja sama paikka sekä ajankohta. Tulokset eivät näin ollen suoraan päde kaikkiin tilanteisiin kaikkialla, mutta hyvän pohjan ne antavat jatkokehittämiselle, toteaa asiakkuuspäällikkö Heikki Karppinen Metsäkeskuksesta.
- Tulokset ovat kyllä olleet hyvin lupaavia. Käytäväharvennuksen jälkeen metsään jäävän puuston pohjapinta-ala vastasi hyvin hyvän metsänhoidon suosituksia. Erityisen hyviä tulokset olivat korjuuvaurioiden osalta, niiden määrä väheni käytäväharvennuksessa oleellisesti. Myös metsien monimuotoisuuden kannalta tämä on hyvä menetelmä, koska osa harvennettavasta alueesta jää hyvin vähäiselle käsittelylle ja metsään pääsee syntymään erilaisen puustorakenteen omaavia alueita, Karppinen jatkaa.
Selvitysten lupaavat tulokset antavat olettaa, että käytäväharvennuksesta vielä kuullaan jatkossa. Ainakin lisätutkimusta on tulossa. Nopea ja kustannustehokas menetelmä, joka huomioi paremmin myös luonnon monimuotoisuuden, herättää varmasti myös metsänomistajien kiinnostuksen.
Hyvän kuvan käytäväharvennuksen toteutuksesta saa hankkeessa laaditulta esittelyvideolta: