A+ A A-
Maa- ja metsätalous 30.10.2020

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös metsätuholakiin

Markus Melin ja Katri Hamunen tutkimuskohteen mäntypuupinoa mittaamassa. Markus Melin ja Katri Hamunen tutkimuskohteen mäntypuupinoa mittaamassa. Reeta Rönkkö

Tuoreen havupuutavaran kesäaikaista varastointia metsässä säätelee laki metsätuhojen torjumisesta, tuttavallisemmin metsätuholaki tai ötökkälaki. Havupuiden varastointia rajoitetaan, jotta metsien tuhohyönteisten määrä pysyisi alhaisena. Mikäli kevättalvella hakatut puut jäävät metsään liian pitkäksi aikaa, niissä pesivät tuholaiset leviävät ympäristön eläviin puihin. Tavalliselle metsänomistajalle asia on ajankohtainen silloin kun omaa tai naapurin metsää hakataan ja puupinot pitää huolehtia pois metsästä lain määräämien aikarajojen puitteissa. Metsätuholain muutostarpeita tarkastellaan parhaillaan ja siihen liittyen tutkitaan havupuutuholaisten esiintymistä. Syksyisen tutkimuspäivän kohteena olivat tällä kertaa ytimennävertäjät.

Tutkimusta lakiuudistuksen tueksi

Luonnonvarakeskus arvioi viime vuonna maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta metsätuholakia. Arvioinnin yhteydessä nousi esiin, että joidenkin metsätuholaisten osalta tarvitaan uutta tutkimustietoa.

- Nykyisen metsätuholain suositukset esimerkiksi ytimennävertäjän osalta pohjautuvat osin 1960- ja 1970-luvuilla tehtyihin tutkimuksiin. Noista ajoista ilmasto on lämmennyt ja tuolloin koneellinen puunkorjuu oli vielä varsin vähäistä. Ilmasto ja ympäristö ovat siis 50 vuodessa muuttuneet niin paljon, että tarve uudelle tutkimustiedolle on ilmeinen, toteaa Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Melin.

Uusien tutkimusten kohteina ovat taloudellisesti pahinta tuhoa aiheuttavat havupuutuholaiset, eli kuusia piinaava kirjanpainaja ja männyillä viihtyvä ytimennävertäjä. Tutkimuksen toteuttaa Luonnonvarakeskus ja rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Tutkimustulokset ja niiden pohjalta suositukset metsätuholain muuttamiseen on tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2020 loppuun mennessä.

- Tutkimuksella selvitetään etenkin sitä, onko kirjanpainajan osalta tarvetta muuttaa puiden varastoimista sääteleviä aikarajoja. Kun ilmasto on lämmennyt niin kuoriaiset kehittyvät nopeammin ja lähtevät näin ollen aiemmin liikkeelle etsimään elävää puuta, johon munia uusi sukupolvi. Tarvetta aikarajojen säätämiseen näyttäisi siis olevan, Melin pohtii.

- Lisäksi tutkitaan sitä, miten mäntypuupinojen koko vaikuttaa ytimennävertäjätuhojen määriin. Hyvin pienillä pinoilla ei näyttäisi olevan kovin suurta merkitystä tuholaisten leviämiseen, joten pinojen koon osalta saattaa siis olla tulossa helpotuksia lakiin. Tutkimuksen yhteydessä selvitetään myös mahdollisten lakimuutosten kustannuksia ja muita vaikutuksia puunkorjuuseen. Asiassa kuullaan myös alan yrityksiä ja muita sidosryhmiä.

Asian ytimessä

Ytimennävertäjän osalta tutkimuksia tehdään lähes parilla kymmenellä kohteella eri puolilla Suomea. Kohteille on yhdessä maanomistajan kanssa jätetty mäntypuupinoja, joiden läheisyydestä nävertäjien esiintymistä ja tuhoja kartoitetaan. Yksi tutkimuskohde sijaitsee Metsähallituksen mailla Lieksan koillisosassa. Syksyisenä päivänä lokakuussa 2020 Maakaista pääsi seuraamaan Markus Melinin ja toisen Luonnonvarakeskuksen tutkijan Katri Hamusen maastomittauksia kohteella.

- Ytimennävertäjän tuhot on helppo tunnistaa. Nimensä mukaan se syö männyn latvakasvaimien ytimen ja saa ne katkeamaan ja putoamaan maahan. Tuhot näkyvät helposti maahan pudonneina oksien latvakasvaimina, joita saattaa pinojen lähellä olla kymmeniä pienellä alalla. Katkeamiskohdasta on helppo tunnistaa, onko tuho ytimennävertäjän tai vaikka kovan tuulen aiheuttama. Jos asialla on ollut nävertäjä, oksan päässä näkyy selkeä kolo, kun ydin on syöty pois.

Nävertäjä 2

Koealoilta kerättyjä latvakasvaimia.

- Tutkimuksessa pinojen läheisyyteen merkitään koealoja, joilta kerätään ja lasketaan kaikki sieltä löytyvät männynoksien pudonneet latvakasvaimet. Koealat merkitään linjaan ja uusi koeala on aina 10 metriä edellistä kauempana puupinosta. Näin selvitetään sitä, miten kauas pinosta tuhot ulottuvat. Kerätyt versot otetaan talteen ja laitetaan kunkin koealan osalta omaan pussiin säilytykseen myöhempää käyttöä varten, Katri Hamunen kertoo.

Pudonneiden versojen määrän lisäksi koealoilta selvitetään paljon muutakin tietoa. Puulajit, puuston keskiläpimitta ja -pituus sekä metsätyyppi kirjataan tarkasti ylös. Puupinoista mitataan tilavuus ja puiden keskikoko sekä kartoitetaan nävertäjien tekemien ulostuloreikien määrää tietyn kokoisella alueella. Maastotutkimukset saadaan valmiiksi lokakuun aikana. Loppuvuosi käytetään mittaustulosten analysointiin ja suositusten laatimiseen.

Paluumatkalla Melin ja Hamunen käyvät vielä Juuassa tarkistamassa havununnapöntön mahdollisten havaintojen varalta. Havununna on kovaa vauhtia kohti pohjoista leviävä havupuutuholainen, joka pahimmillaan muodostaa massaesiintymiä (lue lisää havununnasta TÄÄLTÄ). Lämpötila on tämänkin lajin elinolojen kannalta merkittävä tekijä ja siksi se hyötyy ilmastonmuutoksesta. Metsätuholaisiin liittyvä tutkimus siis jatkuu ja tuottaa edelleen tärkeää tietoa tuholaisten torjuntaan ja niihin varautumiseen liittyen.

Reeta Rönkkö

Maaseudun sivistysliitto Itä-Suomi

kyläkehittäjä

Maakaista.fi

Maakaista kokoaa ja välittää tietoa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Pohjois-Karjalassa.

 

Maaseuturahasto logo mv Leader logo mv

Maakaista.fi somessa